Ekologista ja vastuullista​

Jaahas, nyt on Taitoliitto nimennyt ensi vuoden käsityötekniikan. Tiedätkö jo mikä se on?


Parsiminen ja paikkaus


No nyt päästään mielenkiintoisen asian äärelle. Ensi vuoden käsityötekniikka on parsiminen ja paikkaus. Osaatko sinä tämän taidon?

Kun kuulin tästä valinnasta, ajattelin että viimeinkin! Minusta on todella surullista katsella sitä kertakäyttökulttuuria, johon meitä on jo monet vuodet opetettu. Kaikista isoista ja kalliista hankinnoista lähtien. Nykyään tuntuu, että suurimmalle osalle ihmisiä on ihan ok, että se kodinkone kestää pari vuotta tai vaatteeseen tulee reikiä jo toisessa pesussa. Ei se ole ok! Ei sinne päinkään!


Ympäristönäkökulma


Todellisuudessa meitä ympäröivä luonto ei kestä meidän tämän hetkistä kulutustamme. Saastuminen ja ilmaston lämpeneminen ovat ilmiöitä, joihin ihmisen toiminta on vääjäämättä vaikuttanut. Jätteiden, varsinkin muovin määrä on järkyttävä! Me ihmiset pilaamme omaa asuinpaikkaamme, tuota kaunista sinistä jalokiveä, jolla saamme olla ja asua. Nauttia asioista, joita yksikään meistä ei pysty saamaan aikaan.

Ajattele vaikkapa aurinkoista ja lämmintä kesäpäivää. Käännätpä katseesi mihin tahaansa näet kauniita asioita ympärilläsi. Mistään kukasta tai puusta ei tule harmaata savua tai pahaa hajua, ei mustaa öljyä tai ydinlaskeumaa. Kaikki ne ovat seurausta ihmisen toiminnasta.

Yleisesti siitä, että meillä on halu saada uudempaa ja parempaa. Mutta mikä vika siinä vanhassa sitten on?


Mitä minä voin tehdä?


On totta, että sinä tai minä emme voi tehdä koko maailman mittapuussa paljonkaan. Lyödäänkö sitten vain hanskat tiskiin? Ettei kannata edes yrittää?

Ei. Aina kannattaa yrittää. Jokainen vastaa omista teoistaan, siksi meidän jokaisen teoilla on merkitystä. Ja ajatuksilla. Koska ajatukset saa aikaan tekoja. Jos siis itse arvostan luontoa ja sitä kaikkea minkä olemme saaneet, siirrän sen todennäköisesti myös tekoihin. Ja kun puhun arvostavasti kaikesta ympärilläni olevasta muille, halu säilyttää tuo kauneus tarttuu todennäköisesti myös toisiin.

Ja tiedätkö, vaikkei niin kävisikään, voit aina katsoa itseäsi selkä suorana peiliin, koska teit sen, mikä oli oman kätesi vallassa.


Vastuu käsityöyrittäjänä


Itse koen, että minulla käsityöläisenä on vastuu tehdä työtäni ekologisuus ja vastullisuus mielessä. Siis sellaisia asusteita, joiden on tarkoitus kestää ja joita on helppo huoltaa tai tarvittaessa korjata. Rakastan kauniita asioita, kukapa ei ja toisinaan on mukava freesata omaa lookkia uusilla asusteilla ja koruilla.

Olen itse tehnyt tietoisen valinnan käyttämällä kierrätysnahkaa ja aitoa kotimaista puuta.

Nahka on hurjan kestävä materiaali. Siitä syntyivät uudet hiuskorutkin, rusetit joita paljon kysyttiin. Ne tehdään nahkasta, joka tavallisesti heitettäisiin roskiin, nyt nuo palat saavat uuden elämän ja käytetään asusteisiin. Aito puu, no se on puuta. Mitään lisäämättä tai pois ottamatta. Oma valintani on, etten värjää puuta mitenkään enkä käytä vaneria, vaikka ne ehkä myyntimääriä lisäisivätkin. Mutta miksi tehdä jotain, mitä kymmenet muutkin? Vuolemista kun ei kovin moni osaa tai sitten viitsi tehdä. Siispä kuljen omaa polkuani.

Miten on sinun laitasi? Aiotko opetella uuden käsityötekniikan ja jatkaa omien luottovaatekappaleittesi elämää? Miksi minun pitäisi? Jotta ne kauniit luonto-ohjelmissa nähdyt koralliriutat säilyttäisivät lajinsa. Ja että vesi, jota juot, säilyisi juomakelpoisena. Ja koska itse tekemällä oppii arvostamaan asioita ihan uudella tavalla. Minä tiedän, olen kokeillut. Olen saanut aikaan kauniita nahka- ja puukoruja. Tule sinäkin kokeilemaan, olen matkalla mukanasi, Pitu

Perinteistä, luonnollista ja ajatonta.

Olen ominut nämä sanat puukoruista puhuttaessa. Valmistustavat ovat sen verran perinteiset, kun kaikki tehdään käsityökaluilla. Materiaali on luonnollista, sitä ei edes värjätä millään ja design on ajatonta. Haluan, että kaikki valikoimissa olevat korut ovat helposti yhdisteltäviä ja mukavia käyttää. Vähän niinkuin vaatekaapin luottoneule tai pikkumusta.

Tämän videon myötä toivotan sinulle hyvää matkaa kotimaisten ja käsin tehtyjen puukorujen maailmaan. Hankkimalla pienyrittäjien käsin tehtyjä tuotteita, mahdollistat omalta osaltasi perinteisten käsityötaitojen ammattimaisen harjoittamisen ja siirtämisen seuraaville sukupolvillekin.

Sinun osasi on tärkeä, vai mitä?

Lahjaostoksia..

Tähän aikaan vuodesta alkaa ihmisillä yleisesti olla mielessä lahjat. Niiden ostaminen ja jos hyvin käy, saaminenkin. Jos nopeasti pitäisi nimetä lahja, joka on sinulle kaikkein rakkain ja arvokkain, niin mitäpä sanoisit? Ja keneltä olet sen saanut?

Tiedätkö mitä minä vastaisin? Mikä on minulle kaikkein arvokkain lahja? ELÄMÄ. Kyllä, minä vastaisin, että elämä. Kun ilman sitä ei mistään muustakaan voisi nauttia. Kaikki se, mitä silmät näkee luonnossa, mitä kädet tuntee, kun ne upottaa pehmeään sammaleeseen tai silittää rakkaan poskea. Mitkä tuoksut tuntee, kun lempiruoka on valmistumassa. Tai kun kesällä kävelet koivumetsässä, joka on täynnä kieloja. Mikä huumaava tuoksu! Nämä kaikki ovat lahjoja, joita monesti tulee pidettyä itsestään selvyytenä. Mutta perustuvat siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että olemme olemassa ja elossa.

Siksi minulle tärkeimmät lahjat muodostuvat ihmisistä, hetkistä ja muistoista. Muistuu mieleeni yksi rakas ja huvittava muisto, kun ennen mummoni rajua sairastumista, istuttiin hänen sängyn laidalla ja tehtiin niitä muodikkaita duckface ilmeitä. Yhdessä ja vierekkäin. Ja tietenkin läheteltiin niitä muutamille muillekin. Naurettiin vedet silmissä ja sitten kuvattiin taas. Nyt yksi noista kuvista koristaa työhuoneeni seinää. Koska koronan vuoksi en ole voinut nähdä mummoani niin usein kuin olisin halunnut, palaan muistoissani noihin hetkiin, iloisiin ja niin rakkaisiin. Se tuo aina hymyn huulille.

Toki on minullakin rakkaita tavaroita, joita olen lahjaksi saanut ja arvostan kovasti. Häälahjoina saatiin monia hyödyllisiä asioita, kuten astioita, jotka ovat edelleen päivittäisessä käytössä lähes 15 vuoden käytön jälkeenkin. Myös joitain koruja ja asusteita. Siksi lahjoja miettiessä suosin laatua ja hyviä materiaaleja. Sijoitan asioihin, jotka kestävät aikaa ja ovat helppoja käyttää.

Puukorut ovat yksi esimerkki kestävästä asusteesta. Uniikki ja yksilöllinen koru on erityisen arvokas saajalleen, sellaista ei kenelläkään muulla ole. Ainakin itsellä läikähti jossain syvällä sydämessä, kun sain jotain, joka oli vain minua varten tehty. Se kertoi paljon lahjan antajasta, siitä välittyi aito kiinnostus ja rakkaus. Haluaisitko sinä yllättää rakkaasi uniikilla ja yksilöllisellä puukorulla? Ehdottaisin tutustumaan VISAKKO tai PISARA koruihin, jotka molemmat ovat kuvioinniltaan aina yksilöitä ja uniikkeja, jokainen pari on omannäköisensä, ihan niinkuin meistä jokainen.

Käy kurkkimassa puukorujen ihmeelliseen maailmaan, muistaen kuitenkin, että ihmiset ja hetket ovat niitä kaikkein tärkeimpiä lahjoja, mitä meidän ympärillä on. Nautitaan tästäkin viikosta :) Pitja

Kotimaista osaamista

23.10.2020 oli suomalaisen käsityön päivä, joka näkyi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa paljon. Julkaisin minäkin kuvan, jossa tuota aihetunnistetta käytin. Ajattelin, että se olisi päivä, jolloin monet ovat liikkeellä käsitöiden parissa ja käyttävät siihen ajatuksen tai pari.

Mutta mahtoiko se olla totta? Jäin miettimään päivän kääntyessä iltaan, että vaikuttavatko tällaiset teemapäivät oikeasti muihin kuin niiden parissa työskenteleviin? Vaikuttiko se sinuun?

Teemapäivät on varmasti hyviä tuomaan näkyvyyttä, mutta vaikuttavatko ne meihin?

Monet tietää, että olen viime viikkoina istunut koulun penkillä, opiskelemassa käsitöihin liittyviä käytännön asioita ja siellä on useaan kertaan nostettu esille oman työn hinnoittelemisen vaikeus. Miksi se on niin vaikeaa kertoa, että tämä tuote, jonka olen tehnyt, maksaa nyt määrän x. Ai miksikö se on niin vaikeaa? Koska se hinta sanelee ostajat. Ruudun toisella puolella joku sanoo, että no ei se ole niin. Olet poikkeus. Todellisuus on kuitenkin kylmä suihku.

Liityin keväällä Suomen Yrittäjiin ja muutaman päivän päästä täällä pajallani vieraili paikallisten yrittäjien puheenjohtaja. Halusi nähdä mitä oikein teen. Kerroin ja näytin mitä teen ja työvälineenikin, puukon ja hiomapaperin. Kysyi tuotteiden hintoja ja huokaisi: "Onpa edullisia." Se on totta, usein ne raskaimmat ja aikaa vievimmät työt ovat suhteettoman edullisia niihin siisteihin sisätöihin verrattuna. Miksi?

Olen pannut merkille, että pienet ja uudet tekijät joutuvat tekemään paljon töitä päästäkseen esille ja paikkoihin, josta tuotteet voisivat myydä. Isot ja tehokkaasti mainostavat tahot syövät pienten toimijoiden mahdollisuudet. Ja yksi syy on hinta. Jos teet tuotteita isolla volyymilla tai sinulla on maine premium merkkinä, molemmissa hinta on perusteltu, yritys voi hyvin. Entä pienet ja aloittavat yritykset? Montako valttikorttia kilpailuun jää, jos se ei voi olla hinta?

On vain uskottava omaan tuotteeseen ja tehtävä kovasti töitä. Siitähän tässä on kysymys. Tai sitten omattava aivan erilainen tapa tehdä asioita, joka herättää kiinnostusta isossakin yleisössä.

Materiaalina puu on herättänyt paljon mielenkiintoa. Ja muutoinkin perinteinen reilu tekeminen on aihe, joka on noussut nuoremman sukupolven tietoisuuteen. Pikku hiljaa massatuotannosta siirrytään yksilöllisiin tuotteisiin ja etsitään tapoja erottua. Siinä pienet toimijat ovat valttikortti. Heillä ei riitä resurssit suuriin massatuotteisiin, vaan heidän valikoimistaan saatat löytää jotain virkistävän erilaista ja uutta, ehkä jotain täysin uniikkia.

Siispä kotimaisesta käsityöstä puhuttaessa, kannattaa vilkaista massatuotteiden sijasta pieniin ja paikallisiin toimijoihin, uusiin tuttavuuksiin, joiden tuotteita ei tule vastaan massana vaan oikeasti erottuvat joko tekotavoiltaan tai jollain muulla persoonallisella tavalla.

On nimittäin aikamoinen juttu omistaa korut, joita ei ole kenelläkään muulla kuin minulla. Kiitos ystäväni, joka sellaiset teki, monet niitä ovat ihailleet ja itselleen mieluilleet, se kun ei vain ole mahdollista, yksilölliset ja uniikit korut kun voivat olla vain yhdellä kerrallaan. Siksi rakastan myös omaa työtäni. Saan tehdä kauniita koruja ja muita hyötyesineitä yksi kerrallaan, eikä kahta samanlaista ole olemassakaan, ei vaikka haluaisi.

Sellaisiahan me ihmisetkin olemme, yksilöitä, joilla on omat erityispiirteensä. Uniikkeja kappaleita. Ja sehän tässä elämässä niin mielenkiintoista onkin. Tehdään tästä alkavasta viikostakin oman näköinen, yritetään nauttia ympärillä olevista hyvistä asioista ja pidetään toisistamme huolta, Pitu

AIVORUOKAA!

Vuoden 2020 käsityötekniikaksi nimettiin vuoleminen. Puukko on kuulunut perinteisesti metsässä liikkujan varusteisiin ja niin, kuka nyt retkelle ilman puukkoa lähtee tänäkään päivänä. Viimeistään silloin, kun se makkarapaketti pitäisi saada auki, joku pysähtyy kysymään: "onko kellään puukkoa mukana?"

Taitoliitto on valinnut vuoden käsityötekniikan nyt neljä kertaa, aiemmin vuoden tekniikaksi ovat päässeet makramee, kirjonta ja kudonta. Arvatkaapa kuinka hyvilläni olin, kun tämän vuoden tekniikka olikin vuoleminen. Jotain ihan erilaista. Vaikka rakastan neuloa ja ompelen paljon, silti puun ammattimainen työstäminen on vähentynyt jatkuvasti. Vai montako perinteistä puuseppää tiedät, jotka hankkivat elantonsa siten?

Omassa suvussa käsityöt ovat istuneet tiukassa jo useammassa sukupolvessa. Mummoni on taitava ompelija, jonka erinomaisuudesta kertonee se, että hän teki kaavat parin mitan turvin silmämääräisesti. Ja kyllä, ne nahkatakit olivat aina oikean kokoisia! Se hämmästytti kerta toisensa jälkeen, en tiedä miten hän siihen pystyi, ehkä vuosien tuomaa kokemusta, mutta myös lahjakkuutta. Pappani taas on puuseppä. Hänen erikoisuutensa oli kangaspuut. Niitä hän teki verstaallaan useat. Myös monet mummon ja papan huonekaluista olivat papan tekemiä. Ja kestäviä.

Tuo puuverstaan tuoksu on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Se oli jännittävä paikka, johon ei omalla luvalla sopinut mennä, siellä kun oli papan työt ja työkalut, eikä niitä saanut sotkea tai sekoittaa. Siellä oli aina puun lastua lattioilla ja nurkassa pauhasi radio. Joku Ylen kanava. Nämä muistot lapsuudesta varmasti vaikuttavat siihen, että erilaiset käsityöt kiinnostavat minuakin.

Vuolemisen taito on kansanperinnettä ja vaarassa kadota. Tavallisesti puukon käsittely opittiin jo lapsena, nykyään sellaisia taitoja opetetaan kovin harvoin jälkikasvulle. Toki puun työstäminen ja vuoleminen on mahdollista oppia ihan minkä ikäisenä vaan, kunhan on kiinnostusta, mutta kyllä monet näppäryyttä vaativat asiat on helpompia nuorena. Siksi Taitoliiton tapa nostaa joku käsityötekniikka esille on kiitettävää. Saadaan uusia harrastajia ja ehkä ammattilaisiakin perinteisten käsitöiden pariin.

Tiesitkö, että käsitöillä on todettu olevan vaikutusta myös meidän hyvinvointiimme? Ne kehittävät luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Kahdellä kädellä tekeminen aktivoi molempia aivopuoliskoja, mikä parantaa aivopuoliskojen yhteistyötä, vakuuttaa aivotutkija Minna Huotilainen. Käsitöissä käytettävät materiaalit ja töiden kolmiulotteisuus stimuloivat aivoja ja kehittävät näin kolmiulotteista hahmottamiskykyä. Lisää käsitöiden hyödyistä voit lukea tekstiiliopettajien liiton nettisivuilta: tekstiiliopettajienliitto.fi

Nyt, kun palaat katsomaan verkkokaupan valikoimissa olevia puukolla vuoltuja koruja, olet perinteisten käsitöiden äärellä. Samalla voit arvailla, kuinka yhteistyökykyisiä minun aivopuoliskoni ovat ratkaistessaan visakoivun parhaita loimuja KOLMIO korviksia tehdessä :) ..vai joko sulla on puiset, vuollut korvikset?

Suomalainen käsintehty puukoru

Viime aikoina tapetilla on ollut paljon ekologisuus ja kotimaisuus. Luonnonmukaisuutta ja puhtautta arvostetaan ruuassa, vaatteissa, kosmetiikassa ja tätä nykyä jo siivouksessakin ja se on ihan mahtavaa. Mutta tiedättekös, että minua harmittaa, kun korut unohdetaan kokonaan näistä aiheista puhuttaessa. Miksi?

Olisiko syynä se, että luonnonmukaisia ja kotimaisia koruja on tarjolla rajallisesti? On helppo ajatella, että vaatteeseen sijoitetaan enemmän, koska se on laadukkaasta materiaalista tai pientuotantoa. Kosmetiikan suhteen ollaan tarkkoja ja siivouksessa kartetaan yhä enemmän allergisoivia ainesosia. Miksi koruista ei voisi ajatella samoin?

Entä jos koru on asuste, jonka ostan vastuullisuus, luonnonmukaisuus ja kestävyys etusijalla? Entä jos ostan korun, joka on yksilöllisesti suunniteltu, jolla on tarina ja korostaa samoja arvoja kuin se luomu kurkku tai kotimainen pienompelimon takki?

Tiedän, että monet teistä lukijoista arvostatte suomalaista käsityötä, tuotteita, jotka tehdään lähellä, suunnitellaan kestämään ja ovat persoonallisia. Sellaisia tuotteita arvostan itsekin ja siihen ajatukseen perustuvat puukorut, joita teen.

Vastuullisuus materiaalivalinnoissa tarkoittaa minulle materiaaleja, joita on saatavilla läheltä ja jotka kestävät. Ei kuljetuskustannuksia piilottettuina tuotteisiin. Ei ilmastoahdistusta niiden tuomisesta kaukaa. Vaan rehellistä suomalaista puuta ja kierrätysnahkaa.

Luonnonmukaisuus on minulle kemikaalien välttämistä. Tiesitkö, että usein koruissa käytetty vaneri on puuta ja liimaa? Korut, joita tehdään puusta vuolemalla, eivät sisällä liimaa tai muita kemikaaleja, vaan ovat täyttä puuta. Sellaisena kuin se metsässä kasvaa. Ilman liimaa tai maaleja. Haastavampia työstää, niitä ei ajeta muotoonsa koneilla tai apuvälineillä, eikä niitä valmisteta kymmeniä vaan muutamia kappaleita päivässä. Mutta ovat uniikkeja yksilöitä jokainen. Taideteoksia, joita voi kantaa hymyssä suin ja selkä suorana.

Kotimaisuus on minulle materiaalien paikallisuutta ja korun osien hankkimista kotimaisilta toimijoilta. Ajattelen, että koska te asiakkaat olette valmiita tukemaan kotimaisia pienyrittäjiä, tuen minäkin pienyrittäjiä omalla toiminnallani niin paljon kuin mahdollista. Siksi tuotteitteni jälleenmyyjät ovat usein toisia pieniä yrityksiä. Tuotekuvaukset hoituvat kahden taitavan kuvaajan toimesta, pienyrittäjiä hekin. Ajatuksena tukea toistemme toimintaa ja siitä syntyy myönteinen kierre, joka tuo työtä meille jokaiselle.

Juice Leskisen sanoin: "On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön, vaan enemmän löytää, kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön." Entä jos tänään poikkeat tieltä ja kuljet läpi metsikön? Saatat löytää itsesi tekemästä poikkeavia valintoja, valintoja, joita et ennen ollut ajatellutkaan, mutta jotka antavat sinulle enemmän...

Poiketaan tulevalla viikolla tieltä ja oikaistaan läpi metsikön, siellä voi löytää uusia oivalluksia, Pitu

Puukorujen hoito

Törmään aika usein eri puolilla ajatukseen, että koruja ei tarvitse hoitaa tai huoltaa, että ne säilyvät hyvinä ikuisesti, vaikka niitä käytän miten. Joidenkin korujen kanssa saatetaan olla hyvinkin lähellä totuutta, useimpien silti ei. Puukorut tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa. No miten minä sen teen?

Ennen käyttöä. Teen tilauksen ja kauniit korut saapuvat kotiin rasiassa. Voi olla aikamoinen kiusaus avata paketti saman tien ja ihailla niitä. En ihmettele, ne ovat kauniita. Suosittelen kuitenkin pesemään kädet ennen kuin alat silitellä korujen pintaa. Vaikka korut öljytään useita kertoja, voit itse vaikuttaa pinnan kauniina ja puhtaana säilymiseen.

Pukeutumisjärjestys. On tietenkin ihanaa laittaa korut korviin ja alkaa suunnitella hiuksia ja meikkiä, varsinkin juhliin lähtiessä. Ymmärrän sen, niin minustakin. Suosittelen silti, että korut puetaan vasta kaiken muun ollessa täysin valmista. Puu- ja nahkakorut eivät pidä hiuslakasta tai muista kemikaaleista, vaan ne vahingoittavat korujen pintaa. Pidäthän korusi visusti erossa hajuvesistä ja muista kemikaaleista.

Hopea tummuu. Olet käyttänyt koruja ahkerastikin tai ne ovat olleet kauniissa rasiassaan odottamassa uusia seikkailuja ja huomaat, että nuo hopeaksi luvatut lenkit, koukut tai korupiikit ja helmet ovat alkaneet muuttaa väriään. Mitä ihmettä? Onko minua huijattu? Ei ole, tummuminen ja hopealangassa punertuminen ovat hopean ominaisuuksia. Korut eivät ole pilalla vaan aika, epäpuhtaudet ja rasva aiheuttavat hopealle sen. Mitä on tehtävissä? Oma suosikkini on mieto hammastahna, jolla puhdistan hopeaosat varoen. Välineinä voit käyttää pumpulipuikkoa. Ole silti tarkkana, pidä tahna ja kosteus hopeaosissa.

Iskut, putoileminen ja vesi. Luonnossa puu voi katketa kovassa tuulessa tai saadessaan iskun ja jatkuva kastuminen lahottaa sen. Nämä samat lain alaisuudet pätevät puukoruihinkin. Kovat iskut ja puristus voivat aiheuttaa korun rikkoutumisen. Pitkät vesikontaktit taas pilaavat aluksi korun pinnan ja lopulta koko korun. Miten vältän nämä?

Korvakorut saavat harvemmin iskuja, mutta sormusten kanssa on syytä olla varovainen. Painavan tavaran nostaminen ja sormuksen puristuksiin jääminen voi aiheuttaa vahingon. Hyvä uutinen on se, että tällaisissa tilanteissa puusormus on huomattavasti turvallisempi kuin metallinen sisarensa, puu kun katkeaa vahingoittamatta sormea. Metallinen taas painuu kasaan..

Vesikontaktit ovatkin haastavampia. Sormusten kanssa käsiä pestessä ei useinkaan tule otettua sormusta pois ja kuivattua sormea sormuksen alta ja samalla sormuksen sisäpuolta. Tämä on kuitenkin vaivattomin tapa säilyttää koru kauniina pitkään. Korvakorut taas kannattaa säilyttää muualla kuin kylpyhuoneessa, jossa ilmankosteus on usein hyvinkin korkea. Ethän mene niiden kanssa saunaan tai suihkuun.

Jo näiden pienten käytännön tapojen avulla saat puu- ja nahkakorut säilymään kauniina pitkään. Jos sinulle näiden lisäksi heräsi kysymys korujen hoidosta tai niiden käytöstä, saat minuun aina helposti yhteyden, vastaan kaikkiin kysymyksiin niin nopeasti kuin pystyn. Haluan, että Pitu Woodellery korut tuovat sinulle tai ystävällesi iloa mahdollisimman pitkään.

Hyvää alkanutta lokakuun viikkoa, Pitja

Yhteistyössä on voimaa

Moni meistä pienyrittäjistä on varmaan samaa mieltä siitä, että yksin pään pitäminen pinnalla näinä päivinä, kun korona värittää vähän kaikkea, on haaste. Ainakin minulle se on ollut. Siksi ISO KIITOS teille asiakkaat, jälleenmyyjät ja te, jotka mahdollistatte kierrätysmateriaalien käytön, ilman teitä kun ei olisi näitä tuotteitakaan. Ainakaan niin montaa.

Ketä minä tarkalleen ottaen sitten kiitän? Kiitän sitä ystävällistä asiakasta, joka kommentoi kivasti julkaisuani. Ja sitä toista, joka teki tilauksen siinä instagramin kuvan alla, kaikkien näkösällä. Ja vielä sitä kolmatta, joka ostoksen tehtyään oli niin onnellinen, että huuteli vielä mennessään kaikille muillekin mitä oli löytänyt. Ja kaikkia muitakin. Pakettiinkin, joka minulta teille lähtee, kirjoitan käsin pienen viestin. Se on minun tapani kertoa, että ollaan tekemisissä ihmisten, ei koneiden kanssa.

Kierrätysmateriaalien käyttö oli minulle jotenkin selvä juttu alusta alkaen. Mummoni on ollut ompelijana vuosikausia ja hän teki paljon nahkatakkeja aikoinaan. Muistan sen nahkan tuoksun siellä ompeluhuoneessa vieläkin.. Ehkä se ajatus käyttää tuota itselle tuttua materiaalia on sieltä peräisin ja vielä kun sen hankkiminen onnistuu kauppareissulla omalta kylältä, niin sehän on vielä järkevääkin. Oli suuri ilo, kun jokin aika sitten otin yhteyttä Sievin jalkineen tehtaseen ja kysyin kiinnostusta tällaiseen. Heidän suhtautumisensa oli todella positiivista. Tykkään Sievin kengistä ja sain kyllä lisäsyyn suositella niitä muillekin :D Sarin Kalusteen Sarin kanssa yhteistyö aloitettiin silti ensimmäisenä.

Nyt repertuaariini on saapumassa uusi yhteistyökumppani ja uusi kierrätysmateriaali. Siitä en vielä aio kertoa tämän enempää, mutta mielenkiintoinen tuttavuus on löytynyt. Odotan kovasti testierän saapumista, että ideoita pursuava pää saisi sen jälkeen vähän enemmän untakin. Minulla kun on huono tapa suunnitella näitä töitä yöllä...

Kiitos teille, jotka ehdotatte juuri sitä teidän materiaalin uudelleen käyttöä, yhteistyössä kun on sitä voimaa. Siispä pidetään tulevillakin viikoilla kavereista huolta!

Käsityötäkö?

Tiedän, että nyt mennään herkälle alueelle, mutta koska se on itselle tärkeää, uskallan siitä myös kirjoittaa.

Käsityö, mitä sinä ajattelet tuon melko yksinkertaisen sanan tarkoittavan? Mistä saa käyttää sanaa käsityö? Käsite tuntuu olevan nykysuomessa melko venyvä. Tilaan jostain, mielellään kaukaa ja halvalla hinnalla, kaksi osaa, jotka liimaan yhteen = käsityö? Teen tuotteen alusta loppuun asti ilman koneita ja vipstaakeja = käsityö?

Se, mitä ajattelen käsityöstä vaikuttaa suoraan siihen, millaisia valintoja tulen tehneeksi. Jos pidän tuota ensimmäistä ääriesimerkkiä totuutena, voin perustella valintani helposti. Jos taas tuo jälkimmäinen on lähempänä omia ajatuksiani, se tekee valinnoistani jo astetta haastavampia.

Mikä sitten on sitä oikeaa ja alkuperäistä käsityötä? Sen päätät sinä itse. Valinta on jokaisen oma.

Omalla kohdallani käsityö on jotain noiden kahden äärimmäisyyden väliltä, enemmän perinteistä käsillä tekemistä paikallisista materiaaleista kuin halpaa hupia jostain kaukaa. Oma toiveeni onkin tehdä Pitu Woodellerystä jotain sellaista, joka jaksaa kiinnostaa sinuakin, joka parhaimmillaan saa ajattelemaan omia valintoja ja antaa inspiraatiota kokeilla jotain uutta. Ja jos se vielä saa sinut katselemaan ympäröivää luontoa arvostavasti ja ihaillen, silloin olen saavuttanut jotain paljon tärkeämpää kuin voiton sananselitysleikissä kohdalta käsityö.

Mukavaa tulevaa viikkoa, nautitaan kauniista syksystä ja suuremmista käsitöistä :)

Rennosti iltapäivää

Niin vain hurahti viikko melkein kuin huomaamatta ja ollaan uutta viikkoakin jo aloiteltu. Kotona töitä tekevänä yrittäjänä, koen usein haasteeksi erottaa työajan ja vapaa-ajan, arjen ja viikonlopun toisistaan. Oletko sinä koskaan kokenut samanlaisia haasteita? Mitä olet keksinyt ratkaisuksi?

Viime viikolla havahduin keskiviikkona siihen, että olin aloittanut työt aamulla kuuden tietämillä ja lopettelin touhut puoli kymmenen aikaan illalla. Tarkemmin ajateltuani, tajusin pitäneeni päivän aikana yhden tauon, ruokatauon. Eihän tällaiset päivät joskus haittaa, mutta kun niitä alkaa kertyä viikkoon useita, ne alkavat näkyä kaikessa muussa ympärillä. Niinpä perjantaina päätin, että kun puolen yön aikaan olin villiperjantain hulinoista selvinnyt, en tekisi tai ajattelisi töitä lainkaan koko viikonloppuna.

Tuntui muuten hyvältä.

Ehdin käyttää aikaa muihin itselle rakkaisiin asioihin, tehdä retken luontoon karpalosuolle ja nähdä ystäviä. Tänään aamulla sitten tuntuikin, että olen täynnä virtaa uutta viikkoa varten. Se lienee tarpeenkin, kun ohjelmistossa on vielä työmatka Seinäjoelle ja WanhanWoiman SyysSouwi täällä Oulaisissa viikonloppuna. Minut löydät lauantaina tuolta SyysSouweista Törmähovin puolelta, siellä on sisällä monta myyjää tuotteineen, myös Pitu Woodellery kotimaista käsityötä olevien puu- ja nahkakorujen kanssa, TERVETULOA!

Maksimoin muuten sen rennon olon tänään ja otin vastaan mahtavan tarjouksen hermoratahieronnasta, jonka sai tilattua kotiin. Tein ensin reilun työpäivän ja sen päätteeksi sainkin rentoutua omassa olohuoneessa. Vaivatonta ja tehokasta! Maltatko sinä varata aikaa myös oman hyvinvoinnin vaalimiseen vai huomaatko muiden asioiden vievän sen ajan, rahan tai paikan? Luulen, että meillä monella olisi parannettavaa tämän suhteen..

Nyt kuitenkin nautin tästä hyvästä fiiliksestä ja rennosta iltapäivästä ja menen keittämään kupillisen hyvää teetä, iloa sinunkin viikkoosi :)

Yrittäjän päivän mietteitä

Se olis kuulkaas yrittäjän päivä tänään. Niin minulle kerrottiin, joten uskottava on.. Ai, miten se vaikutti minun päivääni?

Se alkoi puutöillä, verkkokaupassa on nimittäin myyty muutamien tuotteiden osalta ei-oota jo hetki, joten sinulle, joka et ole toivomaasi tuotetta voinut tilata, saat sinne kohta täydennystä. Sitten olikin vuorossa varastohyllyn pintakäsittelyt ja viimeistelyt. Alkaa työhuone näyttää omalta ja siistiltä pitkästä aikaa. IHANAA!

Kiitos teille, päivän aikana on tullut myös useampia tilauksia ja aiemmin ostettuja lahjakortteja käytettiin. Hyvä ja työntäyteinen päivä ja toivottavasti jatkuu sellaisena.

Viimeiset kuukaudet ei silti kaikki ole näin työntäyteisiä olleetkaan. 18.3.2020, sen päivämäärän muistan hetkisen, silloin korona alkoi vaikuttaa meidän leveysasteilla siinä määrin, että omat työt leipätätinä oli taputeltu. Ja muutamien seuraavien viikkojen aikana meille kaikille selvisi, että tilanne tulisi säilymään sellaisena jonkin aikaa, paluuta omiin töihin ei ollut odotettavissa useisiin kuukausiin. Täytyi alkaa miettiä jotain ihan muuta.

Mitään järkevää vaihtoehtoa ei vain tuntunut omalle kohdalle oikein löytyvän.

Puukorut tuli kuvioihin ihan silkasta vahingosta. Meidän pihalta harvennettiin puita ja ne oksan pätkät sahauspintoineen oli niin kauniita, että raahasin niitä läjän kuivumaan ja odottamaan jatkojalostusta. Yhtenä iltana mieheni kanssa keittiön pöydän ympärillä ihmeteltiin niitä mäntykiekkoja ja tulin vuolleeksi ensimmäisen puurinkulan. Seuraavaa muotoilin vähän enemmän ja niin oli PISARA koru syntynyt. Näytin tekelettä siskolleni, joka ehdotti heti korujen tekemistä isommassa mittakaavassa. En uskaltanut. Muiden kannustuksesta kuitenkin tein sen Instagram-tilin, johon kuvan ensimmäisestä PISARA parista latasin. Ehti olla siellä muutaman tunnin, kun ensimmäinen tilaus tuli. Ja sillä tiellä ollaan. Malleja on useita puisia ja paikallista kierrätysnahkaakin on jo muutamissa koruissa.

On ollut upea huomata, että kotimaisen käsityön arvostus on nousussa ja monet ovat halukkaita tukemaan pienyrittäjiä omilla valinnoillaan. Minäkään en enää ajattele sitä, mitä tein ennen koronaa, olen tyytyväinen tähän. Vaikkei joka päivä mikään helppo olisikaan, tykkään tästä silti. Ja ne asiakkaiden leveät hymyt tai jälleenmyyjien kannustavat kommentit, saavat minutkin tekemään työtäni yhä huolellisemmin, sellaisella tavalla, joka toisi iloa sinulle ja osoittaisi omaa arvostustani ympärillä olevaa upeaa luontoa kohtaan.

Yritetään tänäänkin hymyssä suin, Pitu

Tervetulotoivotus sulle

Nyt on vuorossa minun ensimmäiset haparoivat askeleet täällä näppäimistön takana, ajatuksenani avata tulevien viikkojen aikana elämää täällä Pitu Woodelleryn yhden naisen yrityksessä. Aiheita, joita aion sivuta, on ainakin kertoo enemmän kuka minä oikein olen, elämä käsityöyrittäjänä, sen huiput ja ne varjokohdat, joita on muuten molempia jo koettu, sekä pitää teitä mukana tässä tarinassa, kurkistamassa kulisseihin, jotka monesti on erilaiset kuin annetaan ymmärtää.

Minähän olen Pitja, Pitu niinku ystävät mua kutsuu. Savolainen nuin niinku alunperin, mutta sen ei pitäis näkyä paljon näissä teksteissä..ihan vaan sen takia, että lukijakunta vähenis heti merkittävästi, savo kun ei ole se helpoin kieli luettavaksi. Mutta hauskaa se kyllä vois olla. Kirjoitan toki yhden postauksen savoksikin, jos sellaista haluatte, mutta se jääköön teidän päätettäväksi.

Mä olen 32 vuotta nuori ja naimisissa yrittäjän kanssa, mieheni on valokuvaaja. Ihan hyvä mätsi näin minun kannalta. Hän tosin välillä mainitsee, ettei puunpöly tietokonepöydällä tee kovin hyvää. Ymmärrän senkin, onneksi on imuri. Muutoin elämä jaetussa työhuoneessa on sujunut melko mukavasti.

Kokoaikainen yrittäjyys alkoi minun osalta viime vuoden puolella, sitä ennen olin tehnyt töitä useille yrityksille kevytyrittäjänä. Sekin oli ihan toimiva ratkaisu, oma tilanteeni vain jossain määrin pakotti omaan toiminimeen. Alkuhan olikin ihan loistava. Ensimmäiset 6kk oli pelkkää ohutta yläpilvee ja suoraa aurinkoa. Mut niinku suurin osa meistä tietää, mutkia tulee enemmin tai myöhemmin.

Mut jottei nää jutut loppuis heti ekaan kirjotukseen, nii tähän laitetaan nyt stoppi, kirjotan seuraavalla kerralla vähän lisää tosta alkuhuuman jälkeisestä ajasta, siitä kun ensimmäiset puukorut näki päivänvalon.

Nyt jatkan viikonlopun viettoon, jäi vielä parit mansikat siirtoistuttamatta uusiin paikkoihin, lähden etsimään tästä lapiota, kun hioin sormen päät verille, enkä voi tehdä töitäkään.

Mukavaa viikonloppua!